Tarinat
Alma Pöysti
”Tänään minulla on vaaleat hiukset, siniset silmät, mustat leveät housut ja vaaleanpunainen paita. Kaulakoru. Pisamia.”
Alma Pöysti on näyttelijä, jonka ääni kuuluu Helsingissä HSL:n bussien ja raitiovaunujen kuulutuksissa. Pöystin ääni on siis monelle tuttu, ja näkövammaisille kulkijoille hyvin tärkeä.
Miten sinä kuvailisit itsesi?
Henry Manni
”Olen 180-senttinen. Minulla on ruskeat silmät ja tuuheat ripset. Tumma partani yhdistyy ruskeisiin hiuksiini. Istun pyörätuolissa, mutta muuten vammaani on ulkoisesti vaikea nähdä.”
Henry Manni on pyörätuolikelaaja ja lajissaan moninkertainen paralympiamitalisti.
Miten sinä kuvailisit itsesi?
Seksikäs-Suklaa
”180 senttiä. Kolmekymppinen. Siilitukka. Paljon partaa. Tummaihoinen. Lihaksikkaat olkapäät. Lävistyksiä korvissa. Ja seksikäs.”
Seksikäs-Suklaa, oikealta nimeltään Luyeye ”Viki” Konssi, on mediapersoona ja artisti.
Miten sinä kuvailisit itsesi?
Rosa Meriläinen
”Olen pyöreäkasvoinen, punaposkinen. Keltamekkoinen. Silmälasipäinen. Nökönenäinen. Keski-ikäinen.”
Rosa Meriläinen on Kulta ry:n pääsihteeri ja Minun kuvani -kampanjan äiti. Kampanjaidea nimittäin syntyi Meriläisen twiitistä.
Miten sinä kuvailisit itsesi?
Mona Bling
”Pitkät sormet. Isot silmälasit siroilla kehyksillä. Pinkki silmämeikki. Pitkät vaaleat hiukset. Vihreä t-paita. Päässä vihreä baskeri.”
Mona Bling on somevaikuttaja, jolla on esimerkiksi Instagramissa yli 24 000 seuraajaa. ”Kampanjan aihe on lähellä sydäntäni, koska olen todella visuaalinen ihminen.”
Miten sinä kuvailisit itsesi?
Pekka Sauri
”Pitkä, pyöreänaamainen, silmälasipäinen, rocktyylinen. Tarkemmin sanottuna, 189-senttinen. Pukeudun aina mustiin.”
Näin kuvailee itseään entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja organisaatioviestinnän työelämäprofessori, vihreiden konkaripoliitikko ja Twitter-vaikuttaja Pekka Sauri.
Sauri ei ole koskaan ilmentänyt ulkoasultaan tyypillistä poliitikkoa tai virkamiestä. Hän näyttää pikemminkin epämuodolliselta ja rennolta, jotenkin helposti lähestyttävältä. Ja sitä hän onkin.
Vaikka Sauri kokee olevansa ei-visuaalista sukupolvea, hänkin myöntää, että sillä mitä ihminen ilmentää ulkoisesti on merkitystä. Itse hän havahtuu siihen esimerkiksi silloin, kun näkee itsestään otetun kuvan, jossa hänellä on omasta mielestään tyhmä tai nyrpeä ilme, tai kuvakulma on huono.
”Silloin suututtaa. Koen, että kuva on ristiriidassa omakuvani kanssa ja että niiden välillä on ikään kuin repeämä. Koen olevani lempeä ja haluaisin, että tunnelma minusta otetuissa kuvissa olisi positiivinen.”
”En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään hyvännäköisenä. Olen pikemminkin hyvin tavallisen näköinen. En myöskään heruttele peilin edessä ja oikeastaan katson peiliin vain silloin, kun ajan partaa.”
Sauri täsmentää, että peili on hänelle vain tekninen ja kosmeettinen apuväline.
”Hassua muuten on, että ihminen näkee itsensä oikeastaan aika harvoin, kun muut taas näkevät sinut kaiken aikaa.”
Lue pitkä artikkeli (airutlehti.fi)